Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Vegvísir ja muut "viikinkimerkit"

Viime vuosina islantilaiset sauvamerkit, kuten vegvísir ("tiennäyttäjä") ja Ægishjálmr ("kauhukypärä") ovat löytäneet tiensä viikinkihenkisiin koruihin, kilpiin ja tatuointeihin. Symbolit ovat tyylikkäitä ja huokuvat jonkinlaista viikinkeihin liittyvää pakanallisuutta, mutta viikinkiharrastajien kannalta niissä on yksi vika: niillä ei ole mitään tekemistä viikinkien kanssa.

Ægishjálmr (vas.) ja vegvísir -symbolit. Wikimedia Commons.

Useampi tatuointia suunnitellut ihminen on kysynyt minulta näiden merkkien historiallista taustaa, joten vastaan nyt valmiiksi kaikille tuleville kyselijöille. Symbolit kuuluvat galdrastafir-nimellä kulkeviin, sauvamaisista merkeistä koostuviin islantilaisiin taikamerkkeihin. Nämä merkit ovat peräisin islantilaisista, pääasiassa 1600-luvulta 1800-luvulle ajoittuvista galdrabók-loitsukirjoista. Vegvísir-merkin yleisin muoto on peräisin vuonna 1880 laaditusta islantilaisestä käsikirjoituksesta, siis ajalta lähes 900 vuotta viikinkiajan päättymisen jälkeen.

Vaikka loitsukirjat on kirjoitettu vasta reilusti uuden ajan puolella, niiden sisältö on toki vanhempaa. Filologi Eirik Storesund on käsitellyt Brute Norse -blogissaan seikkaperäisesti galdrastafir-symbolien historiaa ja bloggauksesta käy kiistatta ilmi, että merkkien alkuperä on keskiajalla Etelä-Euroopassa syntyneessä okkultistisessa grimoire-kirjallisuudessa, jonka tunnetuimpia muotoja on esimerkiksi renessanssiajan Italiassa kirjoitettu Salomonin avain -niminen teos.

Alla on kuva Kreikassa 1400-luvulla kirjoitetusta maagisesta käsikirjoituksesta (Harley MS. 5596, f.31r), jossa on vastaansanomattomasti hyvin samanlaisia taikamerkkejä kuin islantilaiset, nuoremmat merkit:



1400-luvun kreikkalaiseen käsikirjoitukseeno on kuvattu
hyvin samanlaisia taikamerkkejä kuin islantilaisiin
loitsukirjoihin. British Library.

Islantilaisiinkin käsikirjoituksiin kuvatut merkit kuuluvat siis keskiajan eurooppalaiseen, kristilliseen maagiseen perinteeseen, ja ne liittyvät viikinkeihin yhtä vähän kuin sarvikypärät. Merkkeinä ne ovat toki kiinnostavia ja näyttäviä, mutta toivottavasti kukaan ei höynähdä ottamaan sellaista tatuoinniksi kuvitellen ottavansa viikinkitatuoinnin. Viikinkisymboliikasta kiinnostuneen kannattaa ennemmin tutustua esimerkiksi 400–1000-luvulla jaa. veistettyihin gotlantilaisiin kuvakiviin.



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat