Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Puolivälin kaivauspäivitys

Poikkeuksellinen helle on hellinyt Turkua jo pari viikkoa, mutta siitäkin huolimatta Aboa Vetus & Ars Novan tämän kesän kaivaus on edennyt hyvin. Olemme siis jo puolentoista kuukauden ajan kaivaneet esiin Turun palossa 1827 tuhoutunutta Forsteenin kivitaloa ja sitä ympäröinyttä pihaa museon kahvilaterassin vieressä.

Kaivausalue toukokuun lopussa. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivausalue heinäkuun puolivälissä. Puutarhamaa on pääosin kaivettu pois,
ja alta on paljastunut kujakiveys ja rakennuksen seinät. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Kesän aikana olemme kaivaneet lähes kokonaan pois paikalla 1870-luvulta lähtien sijainneeseen puutarhaan liittyneet maakerrokset. Iloisena yllätyksenä puutarhasta oli säilynyt joitakin maanalaisia merkkejä, kuten puutarhapolun pohjustus ja puuistutuksen jäänteet. Puutarhamaasta on tullut valtavan paljon löytöjä, jotka ajoittuvat keskiajalta 1900-luvulle. Suurin osa löydöistä on kuitenkin puutarhan käyttöajalta, ja niiden joukossa on muun muassa eläinten luita, posliiniastioiden kappaleita ja erityisen paljon lasipullojen kappaleita. 

Vapaaehtoisia kaivamassa puutarhapolun pohjustushiekkaa. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Lasipullon pohja pilkottaa puutarhamaasta. Kuva: Ilari Aaltp/Aboa Vetus &
Ars Nova.

Tontilla on ennen vuoden 1827 paloa sijainnut kaksi kivitaloa, joiden välistä on kulkenut kivetty kuja. Palon jälkeen naapuritalon seinä on kaadettu kujan päälle, ja olemme kesän mittaan kaivaneet pois paksun kerroksen laastia, kiviä ja murskautuneita tiiliä. Purkukerroksen alta paljastui Turun palon palokerros, joka erottuu edelleen 191 vuotta myöhemmin hiilisenä maana, joka on täynnä palossa hajonneiden ikkunoiden kappaleita.


Turun palon palokerrosta kivitalon seinän juuressa. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.
Hiiltynyttä ikkunankarmia(?) ja ikkunan kappaleita. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Palokerroksen alla on kauniisti tehty kujakiveys, joka on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa maan alla. Hyväkuntoista kiveystä oli suorastaan terapeuttista rapsutella esiin kaikkien purkukerrosten jälkeen. Kuja on aikoinaan johtanut Luostarin jokikadulta jokirantaan.

Luostarin jokikadulta (takana) Aurajoen rantaan johtanut kivetty kuja.
Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksissa löytynyt kuja ja kivitalo merkittyinä Turun vanhimpaan karttaan
vuodelta 1634
. Pohjakartta: Kansallisarkisto.

Seuraavaksi keskitymme kaivauksella kivitalon kellarin kaivamiseen. Toistaiseksi olemme saaneet esiin kellarin seinälinjat ja olemme alkaneet kaivaa huonetta tyhjäksi. Kellarin holvi on rikottu kun rakennus on purettu, mutta yhdestä nurkasta löytyneen holvinkannan perusteella huoneessa on varmaankin ollut ristiholvi. Kiinnostava löytönä rakennuksen nurkasta on paljastunut myös umpeenmuurattu ovi, joka on joskus johtanut ulos kujalle.

Umpeenmuurattu ovi erottuu seinässä kuvan keskellä, viemärikaivon
vasemmalla puolella. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksista voi lukea lisää hankkeen blogista ja esimerkiksi yleisöarkeologimme Elinan haastattelusta. Kaivaukset jatkuvat elokuun loppuun asti, ja meitä arkeologeja saa tulla arkisin jututtamaan. Tervetuloa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Mitä kohteelle tapahtuu sitten kun kaivaukset on tehty? Taputellaanko kuoppa umpeen?

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Tänä vuonna kuoppa peitetään ainakin osittain, koska rauniot eivät kestä routaa. Toiveena tietysti olisi, että rauniot voisi joskus ottaa kokonaan esiin.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Onpas älyttömän jännittävää!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset