Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Keskiajan Turku 3: Luostarikortteli

Kerttulinmäeltä voi laskeutua keskiaikaista Karjakatua eli nykyistä Uudenmaankatua keskiajan Turun suurimpaan kortteliin, Luostarikortteliin. Kortteli on saanut nimensä sen länsilaidalla sijainneesta Pyhän Olavin dominikaanikonventista.

Luostarikorttelin rajasi Kirkkokorttelista Mätäjärvestä virtaava katettu Krooppi-puro. Luostarikorttelin itälaidalla oli ja edelleen on Suurtori, joka oli keskiajan kaupungin sydän. Suurtorin varrella oli puisia aittoja ja kivitaloja kaupungin parhailla tonteilla. Torilla käytiin viikoittain kauppaa toripäivinä. Suuremmat markkinat pidettiin siellä ainakin kahdesti vuodessa, talviheikin markkinat tammikuun lopussa ja kesäheikin markkinat kesäkuun jälkipuolella. Torilla pantiin toimeen myös teloitukset ja häpeärangaistukset. Vuonna 1599 Kaarle-herttua mestautti torilla 14 aatelista Turun verilöylyssä.

Pitkänomaisen torin päässä seisoi kivestä muurattu, vielä melko vaatimattoman kokoinen raatihuone, ja tätä vastapäätä torin toisesta laidasta johti puinen silta Aurajoen yli Aninkaisten kortteliin. Ensimmäinen silta rakennettiin tiettävästi 1414.

Keskiajalla raatihuone sijaitsi nykyisen Vanhan raatihuoneen paikalla. Se oli nykyistä
rakennusta pienempi ja matalampi, ja siinä oli kellotorni. Raatihuoneen vasemmalla
puolella oleva vaatimaton kuja on Raaseporin ja Porvoon kautta Viipuriin johtaneen
Suuren rantatien eli Kuninkaantien alkupiste. Kuva: Ilari Aalto.

Raati koostui kymmenkunnasta jäsenestä ja korkeintaan neljästä pormestarista, jotka kokoontuivat viikottain päättämään kaupungin asioista ja pitämään oikeudenkäyntejä. Raati kuulutti myös erityiset rauhat kuten joulurauhan, ja vuosittain juhannusta seuraavana päivänä raati luki ääneen kaupunginlain, jotta kaupunkilaiset tiesivät mitä sääntöjä piti noudattaa.

Keskiajalla ruotsalaisista ja saksalaisista porvareista koostunut
raati päätti Turun kaupungin asioista. Kuvassa Augburgin raati
vuonna 1457. Turun raati oli suurin piirtein saman kokoinen
ja istui yhtä ahtaasti. Kuva: Wikimedia Commons.

Muita merkittäviä torin varren rakennuksia on myöhäiskeskiaikainen Pyhän Ursulan killan kiltatupa, joka sijaitsi nykyisen Katedralskolanin paikalla. Myös Katedralskolanin raatihuoneen puoleinen pääty on keskiajalla rakennettua kivitaloa. Tässä talossa toimi 1700-luvulla Turun hovioikeus, ja 1830 rakennus yhdistettiin naapuritalon kanssa Katedraalikoulun muuttaessa siihen.Ylipäätään Suurtorin kivitalojen alla on keskiaikaisia kellareita muistoina aiemmin paikalla seisseistä kivitaloista.

Turun Vanha Suurtori oli keskiajalla kaupungin sydän. Pitkänomaisen
suurtorin päässä (kuvassa keskellä) sijaitsi Turun raatihuone. Suurtorin
varsi oli täynnä varastoaittoja ja porvareiden kivitaloja. Kuvan oikealla
puolella sijaitsevan Katedralskolanin paikalla sijaitsi keskiajan
lopulla Pyhän Ursulan kiltatalo. Kuva: Ilari Aalto.

Suurtorilta Brinkkalan talon ja Katedraalikoulun välistä lähtee pieni kuja, Luostarin välikatu. Vaatimattoman oloinen kadunpätkä on itse asiassa Turun ainoa yhä käytössä oleva keskiaikainen tielinjaus. Keskiajalla Luostarin välikatu oli yksi kaupungin pääkatuja, joka jatkui Suurtorin vastakkaiselta puolelta Kirkkokatuna tuomiokirkolle asti. Luostarin välikatu antaa pienen käsityksen siitä, minkälainen Turun historiallinen keskusta oli ennen vuoden 1827 paloa. Korkeiden kivitalojen reunustamat kadut syntyivät jo keskiajalla.

Luostarin välikatu oli yksi kolmesta Luostari-kadusta. Sen
alapuolella kulki Luostarin jokikatu ja yläpuolella Luostarin
yläkatu. Välikadulla voi hieman aistia keskiajan tunnelmaa.
Kuva: Ilari Aalto.


Luostarin välikatu johtaa Aboa Vetus & Ars Nova -museolle, jonka maanalaisella puolella on esillä kuuden Luostarin jokikadun varteen rakennetun keskiaikaisen kivitalon rauniot. Turun vanhimmat kivitalot tunnetaan juuri luostarikorttelista. Raatihuone on muurattu kivestä jo 1300-luvun puolivälissä, ja Aboa Vetus & Ars Novan alueelta tunnetaan kahden 1390-luvulla muuratun kivitalon rauniot. Etenkin Luostarin jokikadun ja Luostarin välikadun varteen nousi keskiajan kuluessa useita kivitaloja. Kivitalot olivat varakkaiden porvareiden koteja, mutta joukossa oli myös julkisia rakennuksia, kuten kiltoja, prebendoja ja majataloja, ehkä julkisia saunoja ja tullirakennuskin. Prebendat olivat tuomiokirkon pappien virkataloja, jotka oli nimetty kyseisen alttarin pyhimyksen mukaan. Luostarikorttelissa sijaitsi ainakin Pyhän Annan prebenda. Luostarikorttelikin oli kuitenkin puutalovaltainen. Kortteli oli täynnä neliskulmaisia tontteja, joita reunustivat hirsisalvotut aitat, tallit, navetat ja käymälät.


Holvikomeroita ja holvikaaria yhdessä Aboa Vetus & Ars Novan keskiaikaisista
kellareista. Nykyään kellarista on tehty kappeli, mutta keskiajalla siellä
saattoi olla majatalo tai jokin muu puolijulkinen tila. Kuva: Ilari Aalto.

Turun kuudesta tunnetusta killasta kolme toimi Luostarikorttelissa. Nämä olivat jo mainitun Ursulan killan lisäksi ehkä vuonna 1355 ensi kertaa mainittu Pyhän Nikolauksen kilta ja 1449 perustettu Pyhän kolmen kuninkaan kilta. Jälkimmäinen muodostui Turun tärkeimmäksi killaksi, ja sen säilyneen jäsenluettelon mukaan kiltaan kuului korkeinta kirkollista kermaa ja kaupungin suurporvareita. Nikolauksen kilta taas sijaitsi ehkä nykyisessa Nunnankadun ja Hämeentien kulmassa, ammattikorkeakoulu Novian alla. Pyhän kolmen kuninkaan killan puolestaan arvellaan sijainneen Luostarin yläkadun varressa, jossakin Rettigin tontin lähettyvillä.

Pyhän Nikolauksen killan sijainti J.W. Ruuthin mukaan. Kuva: Ilari Aalto.

Kun Aboa Vetus & Ars Nova -museolta jatketaan Runebergin puiston läpi länteen, tullaan Kaskenmäen eli Luostarinmäen juureen. Keskiajalla tässä oli kaupungin raja, ja aluetta hallitsi Pyhän Olavin dominikaanikonventti. Konventti on perustettu vuonna 1249, mutta ei ole tiedossa, sijaitsiko se alusta asti tällä paikalla. Luostari koostui luostarin Pyhälle Olaville omistetusta kirkosta ja neliskulmaisesta umpipihasta, jota reunustivat luostariveljien kammiot eli cellat. Kirkon ja pihan välissä oli refectorium, joka toimi sekä veljien ruokasalina että kokoustilana. Refectoriumin jäännökset ovat yhä olemassa Kaskenkadun alla, muuten luostarin rakenteet ovat tuhoutuneet kun tien molemmin puolin seisovat kivitalot on rakennettu. Konventin hahmoa on kuitenkin erotettavissa Veritaksen kivitalon sisäpihalla, joka noudattelee konventin umpipihan muotoa. Luostarin joen puoleisessa rinteessä oli vielä luostarin hautausmaa. Sieltä rakennustöissä löytyneet vainajat on siirretty Turun vanhalle hautausmaalle.

Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti sijaitsi Kaskenmäessä.
Konventin kirkko oli kuvassa tien vasemmalla puolella ja konventin
umpipiha sijaitsi oikeanpuoleisen kivitalon paikalla. Kuva: Ilari Aalto.

Konventissa oli ainakin sen omia asukkaita palvellut koulu ja luultavasti myös sairastupa. Konventin kirkossa saattoi myös olla urut. Vuonna 1465 Turun hiippakunnassa olleessa dominikaanikonventissa mainitaan nimittäin urut, joiden onneton urkujenpolkija sai kepistä. Tapaus voi liittyä myös Viipurin dominikaanikonventtiin. Konventti majoitti myös maallikoita, ja esimerkiksi kuninkaan pestistä erotettuna ollut Karl Knutsson Bonde majaili siellä monta kuukautta samana vuonna kun urutkin mainittiin, eli 1465.

Pyhän Olavin konventti oli näkyvä osa kaupunkikuvaa ja myös kaupunkilaisten elämää, koska turkulaiset osallistuivat myös kirkon jumalanpalveluksiin. Konventti omisti myös laajoja alueita lähiympäristöstään: sillä tiedetään olleen Aurajoen rannassa sepänpaja ja sille oltiin lahjoitettu lähistön kaupunkitaloja. Luostari kuitenkin tuhoutui tulipalossa 1537, eikä sitä reformaatioaikana enää korjattu. Nyt dominikaaneista eli mustista veljistä muistuttavat enää paikannimet kuten Luostarinmäki, Mustainveljestenkuja ja Olavinpuisto. Olavinpuistoon on pystytetty myös luostarin muistomerkki. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset paikalla tehtiin vuonna 1901 ja viimeisen kerran raunioita on tutkittu 1960-luvulla. Kattavan kuvauksen konventin tutkimuksista voi lukea Visa Immosen, Janne Harjulan, Heini Kirjavaisen ja Tanja Ratilaisen artikkelista "Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti – aineksia tilankäytön tulkintaan".


Nykyään konventista ei ole maan pinnalle näkyviä jälkiä, mutta keskiajan dominikaaneja olisi varmasti miellyttänyt luostarin päälle rakennetun kivitalon laella komeileva Veritaksen kyltti. Latinan sana veritas, "totuus", on nimittäin dominikaanien tunnuslause.



Pyhän Olavin dominikaanikonventin kaivauksissa löytyneet rakenteet. Konventin kirkko
sijaitsi kuvassa oikealla (alue A) ja umpipiha on kartan vasemmassa alalaidassa.
Niiden väliin jää refectoriumin alue nykyisen Kaskenkadun kohdalla.
Kartta: Panu Savolainen. Artikkelissa Visa Immonen, Janne Harjula, Heini
Kirjavainen & Tanja Ratilainen 2014: Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti –
aineksia tilankäytön tulkintaan. SKAS 3/2013, 3–23.

Turun keskiajan kortteleista on jäljellä vielä yksi, Aninkaisten kortteli. Jatketaan sinne!

Palaa Mätäjärven kortteliin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiitos kiinnostavasta artikkelista. Täytyy lukea aiemmatkin.

Uusturkulaisena ja historiasta tykkäävänä aihe kiinnostaa. Kun vielä sukututkimuksissa on selvinnyt, että 1649–1653 Akatemiassa papiksi opiskellut Simon Ericsson Storckovius (Aboensis) ja vaimonsa Anna ovat tallailleet täällä, on ollut ihan eri fiilis käydä Aboa Vetuksessa ja Tuomiokirkossa!

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Luostarin välikadusta tulee mieleen että miksiköhän vanhat kaupungit rakennettiin niin ahtaasti vaikka palovaara oli ilmeinen ja toisissa kiinni olevat talot roihuivat usein soihtuna? Osaako blogisti kertoa? Ahtaat kadut vaikuttavat epäkäytännöllisiltä vaikka autoja ei ollutkaan, alkaen lumenluonnista tuon palonleviämisen lisäksi.

Esim. synnyinkaupungissani Uudessakaupungissa uusi leveämpi asemakaava tehtiin vasta 1855 palon jälkeen ja ymmärtääkseni yhtenä motiivina oli juuri tuhoisien ja laajojen tulipalojen estäminen, leveämmät kadut muodostivat katkoksen palojen varalta. Miksi tätä ei ennen oivallettu? Vanhassa Raumassa näkee puutalokortteleiden kapeita katuja, kapeimpana Kitukränn.

Anekdoottina, Ugin Rantakadulla on ilmeisesti vain yksi palosta ja purkamisista selvinnyt puutalo ja se linjassa vanhan asemakaavan kanssa, eri paikassa kuin kaikki muut talot.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Turussa lienee kaavoitettu Tokholman esimerkin mukaan eikä pienelle saarelle siellä haluttu tuhlata maa-alaa kulkuväylille, kun oli tärkeämpää saada taloja mahdollisimman paljon mahtumaan.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

En oikein osta selitystä koska "kaikki" keskiaikaiset ja uuden ajan alun kaupungit ovat ahtaita eivätkä ne kaikki ole saarella. Tilaahan on ympärillä ollut.

Olisiko sitten pitänyt rakentaa lyhyempi muuri ympärille, kuten monissa keskiajan kaupungeissa oli? Tai ylipäätään, pienempää alaa on helpompi puolustaa?

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Keskiaikaisen kaupunkirakentamisen ideaali oli tiivis ja helposti puolustettava kaupunki, minkä varjopuolena sitten olivat säännölliset kaupunkipalot ja jätehuollon ongelmat. Juhana III muuten kaavaili Turkuunkin 1500-luvun lopulla kaupunginmuuria, mutta se suunnitelma jäi toteuttamatta. Itä-Ruotsin (=Suomen)kaupungeista vain Viipurissa oli kaupunginmuuri.

Käyttäjän GabrielSalmela kuva
Gabriel Salmela

'Veritas' -teksti, joka loistaa Turun kaupungin yllä varmasti viehättäisi keskiaikaisia dominikaaneja, mutta varmasti se ylentää myös meidän nykyisten dominikaaniveljien mieltä Suomessa.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Onpa mukava kuulla Gabriel! :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Suurtorilta Brinkkalan talon ja Katedraalikoulun ..."

Tuleeko tuosta sanonta "mennä päin Prinkkalaa?"

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Päin Prinkkalaa siellä on mennyt, saveen vajoaa, tamperelaiset teekkarit kävivät avittamassa hyppimällä Turun torilla.

Satoja taloja uhkaa vajoaminen Turussa

https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/rakennus/...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Toinen versio sanonnasta oli kylläkin "mennä päin Pirkkalaa". Sitä viljeltiin kuuluisan Pirkkalan kokeilumonisteen aikoihin. Joten kyllä pirkanmaalaisetkin ovat tässä mahdollisia kohteita.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

"Mennä päin Prinkkalaa" -sanonnan alkuperästä on monia selityksiä, jotka kyllä kaikki liittyvät Brinkkalan taloon Turussa. Minun suosikkiselitykseni on, että sanonta on ajalta kun Brinkkalassa oli poliisikonttori ja putka.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kannatan itsekin tätä poliiskonttori/putka-teoriaa, mutta netissä näkyy yllättävän paljon tulevan vastaan Brinkhallin kartano ja mm. siellä harjoiteltu äkseeeraus.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sanonta "jäljet johtavat sylttytehtaalle" sen sijaan on yllättävän tuore ja se jäi elämään pelkästään yhden sanomalehtiotsikon seurauksena 30-luvun alussa tapahtuneesta henkirikoksesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tattarisuon_tapaus

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset