*

Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä


Suomalaiset lähtevät helposti ulkomaille ihastelemaan muinaisten kulttuurien jälkiä unohtaen kokonaan, että Suomessakin on kymmeniä tuhansia kiinnostavia muinaisjäännöskohteita. Niinpä halusimme puolisoni Elina Helkalan kanssa kirjoittaa niistä kirjan Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (Atena Kustannus 2017).

https://atena.fi/matka-muinaiseen-suomeen

Hvitsin jatulintarha Nauvossa on yksi Suomen hienoimmista. Ei tiedetä
tarkkaan, miksi ja milloin näitä kivilabyrinttejä on rakennettu, mutta
ainakin osa niistä on keskiaikaisia. Kuva: Elina Helkala.

Suomalaiset muinaisjäännökset eivät ehkä ole yhtä mahtipontisia kuin Kreikan marmoritemppelit, mutta eivät kotimaisetkaan muinaisjäännökset jätä kylmäksi. Linnavuoren laelta avautuva maisema, pronssikautisen hiidenkiukaan monumentaalisuus tai kivikautisen kalliomaalauksen edelleen erottuva punainen väri sykähdyttävät. Parhaimmillaan suomalaisessa muinaisjäännöksessä ihmistoiminnan jäljet yhdistyvät kauniiseen luontoon.
Levänluhta Isossakyrössä on Suomen arvoituksellisimpia muinaisjäännöksiä.
Paikalla pulppuavasta lähteestä on löytynyt noin sadan merovingiajalla eläneen
ihmisen luut. Kuva: Elina Helkala.

Haapaniemen linnanraunio Salon Kiskossa on hieno esimerkki
myöhäiskeskiajan kartanolinnoista. Kuva: Elina Helkala.

Halusimme kertoa kirjassa, miten erilaisia ja eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä Suomesta löytyy. Kirja ei etene kronologisesti kivikaudesta nykypäivään, vaan se on jaettu teemoihin, kuten pyhiin paikkoihin, asuinpaikkoihin, hautoihin ja sotakohteisiin. Kirjan tarkoitus on avata lukijalle kunkin muinaisjäännöksen taustalla vaikuttanutta maailmaa. Kuten kirjan alaotsikko vihjaa, halusimme näyttää koko muinaisjäännösten kirjon vanhimmista 11 000 vuoden takaisista asuinpaikoista II maailmansodan aikaisiin puolustuvarustuksiin.
Suomessa on satakunta rautakaudella ja keskiajalla varustettua linnavuorta.
Liedon Vanhalinna on yksi tunnetuimpia. Kuva: Elina Helkala.

Raaseporin linna tekee raunionakin vaikutuksen. Raaseporinjoen saarelle
1300-luvun lopulla rakennettu linna on nyt kokonaan kuivalla maalla.
Kuva: Elina Helkala.
Meillä oli kirjaa tehdessä selvä työnjako: arkeologina minä kirjoitin tekstin ja valitsin kohteet ja kuvataitelijana Elina vastasi näyttävästä kuvituksesta. Kirjan kirjoittaminen olikin meille hyvin konkreettinen matka Suomen muinaisuuteen. Reissasimme läpi Suomen Ahvenanmaalta Nuorgamiin historiallisten jälkien perässä. Matkalle mahtui monia vaikuttavia paikkoja, kuten saamelaisten pyhä Taatsinseidan seitakivi Kittilässä, Hakoisten linnavuoren ympäristö Janakkalassa ja Saraakallion kalliomaalaukset Laukaassa.
Rautakauden kalmistoista voi löytää kuppikiviä. Ei tiedetä tarkkaan,
mihin kuppeja on käytetty, mutta mahdollisesti niihin on uhrattu. Kuvan kivi
on Janakkalan Laurinmäeltä. Kuva: Elina Helkala.

Hirveä esittävä kivikautinen kalliomaalaus Laukaan Saraakalliossa.
Kuva: Elina Helkala.

Kirjassa on runsas valokuvakuvitus, mutta aina muinaisjäännösten kuvaaminen ei ollut helppoa. Museoviraston muinaisjäännösten hoito on lakkautettu joitakin vuosia sitten resurssisyistä, ja se näkyy. Monet näyttävätkin kohteet ovat alkaneet kasvaa umpeen. Elina onnistui kuitenkin löytämään haastavistakin kuvauskohteista kiinnostavia näkökulmia. Kirjassa on myös Elinan tekemiä rekonstruktiopiirroksia esimerkiksi eri aikakausien asumuksista ja rautakauden vaatteista.
Rautakauden lopulla asuttiin hirsisissä savupirteissä. Tällaisia
pirttejä on ollut esimerkiksi Hämeenlinnan Varikonniemessä.
Kuva: Elina Helkala.

Muinaiset paikat ovat kulttuuriaarteita. Niille voi pysähtyä kuvittelemaan mennyttä elämää ja muistelemaan kaikkia niitä menneitä sukupolvia, jotka elivät täällä ennen meitä, täysin erilaisessa maailmassa. Toivottavasti myös lukija saa kipinän lähteä tutkimusmatkalle muinaiseen!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Naapuritontille rakennettiin kerrostalo rautakautisen kalmiston päälle, mahdollisia jäännöksiä tutkimatta.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Onpa ikävä kuulla. Kaavoituksessa on varmaan ollut ongelma tiedonkulussa, jos kalmisto on ollut tunnettu, koska laki velvoittaa tutkimaan kohteen ennen sen tuhoamista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tampereen museotoimen arkeologi on tutustunut tähän muinaiseen uhrilehtoon ja antanut lausunnon. Kuulemma ei löytänyt hautoja kuin uudelleen kaavoitetun alueen rajan toisella puolella. Myöskään hän ei löytänyt perimätietoa että alue olisi ollut uhrilehto. Vaikka vielä 1960-70 luvun sanomalehdissä puhutaan uhrilehdosta.
Entinen museojohtaja oli laittanut alueelle osoittavan viitan, joka katosi muutama vuosi ennen kaavamuutosta.
Valitin asiassa sekä lääninmuseolle ja museovirastolle, mutta joka kerta käännettiin takaisin kyseiselle arkeologille joka oli siunauksensa antanut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiinnostavaa kirja. Täytyy tutustua.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Käytänpä hyväkseni kun on asiantuntija paikalla. Olen koittanut etsiä Suomen linnavuorista mutta tätä en ole keksinyt:

Perniöntietä Saloon tultaessa, juuri ennen kuin käännytään Salon keskustaan, oikealla on silmiinpistävä korkea ja täysin jyrkkäseinäinen "vuori". Olen siihen tienposkeen pari kertaa pysähtynyt, niin täydellisesti on lohjennut että siitä ei ylös kiivetä ja on silmiinpistävän korkea. Alhaalla lohkareet muodostavat luolantapaisen joka menee kallion alle.

Mahtaako blogistilla olla tietoa paikasta ja siitä, onko sillä tunnettua historiaa? Näyttäisi täydelliseltä puolustettavalta "linnalta".

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Hei Janne, tarkoittanet Hakostaron linnamäkeä, joka todella on keskiaikainen linnavuori. Kallion loivalla rinteellä on kivestä muurattua muurinpohjaa jäljellä. Laastinkäytön perusteella muuri on aikaisintaan 1200-luvulta, mutta se voi ihan hyvin olla 1300-lukuakin. Käyttöaikanaan linna on ollut Halikonlahdesta pistäneen salmen vieressä.

Hjalmar Appelgren-Kivalo teki paikalla tutkimuksia 1800-luvun lopulla ja kirjoitti linnasta kirjassaan Suomen muinaislinnat (1891) s. 67-71. Kirjasta on muutama vuosi sitten otettu näköispainos ja sitä saa Salakirjoilta: http://www.salakirjat.net/product/66/suomen-muinai...

Museoviraston rekisterissä on linnasta lisää tietoa: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset