Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Ylen nuortensarja tulkitsee vapaasti keskiaikaa ja Suomen lakia

  • Margaretha (Minttu Mustakallio) ja Magnus Fleming (Ville Virtanen)
ovat sarjan merirosvokonnat. Kuva: Yle.
    Margaretha (Minttu Mustakallio) ja Magnus Fleming (Ville Virtanen) ovat sarjan merirosvokonnat. Kuva: Yle.

Pitkin vuotta ainakin keskiaikapiireissä on kuhistu Ylen uudesta nuortensarjasta Heroes of the Baltic Sea, joka yhdistää draamaa ja tosi-tv:tä. Suomen saaristoon vuonna 1468 uponneen, kapteeninsa mukaan Hanneke Vromena tunnetun laivan ympärille rakentuva sarja alkoi 26. joulukuuta, ja on kokonaisuudessaan katsottavissa täältä.
 

Kuva: Yle.


Suomen historia on täynnä jännittäviä tarinoita, ja Yleltä on hieno avaus tehdä Suomen keskiaikaa tutuksi nuorelle yleisölle. Ikävä kyllä pelkkä kaunis ajatus ei kanna loppuun asti ainakaan sarjan ensimmäisen jakson perusteella.

Tarina liikkuu kahdessa aikatasossa. Draaman kautta seurataan Raaseporin linnanherra Lars Axelsson Tottin poikaa Axel Larsson Tottia. Axel ja hänen äitinsä Katarina Jönsdotter olivat todella Hanneke Vromen matkassa laivan upotessa Jussarön edustalle marraskuussa 1468. Sarjassa Axel kuitenkin selviää haaksirikosta, ja neljä nuorta yrittävät seurata hänen jättämiään jälkiä.

Ensimmäisen jakson perusteella sarjassa on otettu laajoja tulkintavapauksia keskiajan suhteen. Puvustuksessa ei ole nähty minkäänlaista vaivaa, vaan hahmojen vaatteet ovat jonkinlaisia "entisajan" fantasiavaatteita. Naiset esimerkiksi peittivät 1400-luvulla hiuksensa hunnulla, mutta tästä ei ole sarjassa tietoakaan. Aseeksi näyttää kelpaavan 1500-luvulla kehitetty rapier-miekka, horisonttia kelpaa tiirailla vuonna 1608 ensi kertaa mainitulla kaukoputkella ja laivaa tietenkin ohjataan 1700-luvulla käyttöön otetulla ruorilla. Keskiajalla laivoja ohjattiin tosiasiassa vielä peräsimeen kiinnitetyllä vivulla. Jaksossa ei myöskään näy toista holkkia, joka asiakirjatietojen mukaan purjehti Hanneke Vromen kanssa.


Iloisena yllätyksenä sarjan ruotsinkieliset henkilöt sentään puhuvat (nyky)ruotsia, mutta suomenkieliset solkkaavatkin sitten mahdollisimman epäkeskiaikaista kirjasuomea. Aivan keskiajan kulttuurin ytimessä ei olla muutenkaan. Esimerkiksi surmansa saava rantarosvo kutsuu rälssimies Magnus Flemingia "aateliseksi" (ädling), vaikka koko sana ei esiinny Pohjoismaissa ennen 1520-lukua, ja perinnöllinen aatelius syntyi vasta Kustaa Vaasan aikana.

Tietenkin taiteilijanvapaudet kuuluvat draamaan, mutta olisi ollut hauska nähdä, että autenttisuuden tavoittelua olisi edes yritetty. Kokemusteni mukaan televisiosarjoilla ja elokuvilla on iso merkitys sille, millaiseksi menneisyys kuvitellaan. Heroes of the Baltic Sea ei ainakaan yhden jakson perusteella ole purkamassa ajatusta siitä, että keskiajalla oltaisiin pukeuduttu kummallisiin harmaisiin säkkeihin.


"Pieniä" historiallisia epätarkkuuksia suurempi ällistys oli kuitenkin, miten ensimmäisessä jaksossa suhtauduttiin arkeologiaan. Axelin kohtaloa selvittävien lasten ensimmäinen tehtävä oli murtautua merimuseon näyttelyesineitä kuljettavaan rekkaan, missä lapset repivät auki Hanneke Vromesta peräisin olleen hylynosan laatikon ja riuhtoivat puunpalaa niin, että se olisi todellisuudessa saanut vakavia vaurioita.


Seuraavaksi lapset lennätettiin saarelle, jossa oli meneillään keskiaikaisen kylätontin arkeologinen kaivaus. Itämeren sankarit tarttuivat metallinilmaisimeen ja lapioon ja tuhosivat arkeologiparkojen vaivalla kaivaman kaivaustason kaivelemalla sen täyteen kuoppia. Kuinka ollakaan maasta paljastui hämmästyttävän hyvin säilyneitä ihmisjäänteitä, jotka irrotettiin kovaotteisesti kontekstistaan. Kohtauksessa huvitti hieman kenttätyöpöydällä ollut Castrénin ja Pietilä-Castrénin Antiikin käsikirja, josta tuskin on suurta hyötyä keskiaikaisen kylän tutkimuksissa.

Ikään kuin kaivauksen sabotoiminen ei olisi riittänyt, lasten missio näytti olevan turmella koko "Merirosvojen saaren" kulttuuriperintö: seuraavaksi nelikko siirtyi arkeologeilta anastetuilla polkupyörillä saaren huipulle, missä he ilmeenkään värähtämättä tuhosivat kiviröykkiön, joka oli keskiaikaisen loiston eli merkkitulipaikan jäännös. Kyseessähän on muinaismuistolain 2 §:n tarkoittama "vartiotulilaitteen jäännös", jonka "kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen" on lain 1 §:n perusteella kielletty. Kohtaus on tietysti lavastettu ja nuoret ratkovat vain heille annettuja tehtäviä, mutta tehtävien suunnittelijat olisivat voineet miettiä kahteen kertaan.


Nähdäkseni Yle ei välitä ohjelman nuorelle kohdeyleisölle kovinkaan hyvää viestiä siitä, miten kulttuuriperintöä on sopivaa kohdella. Jaksossahan suorastaan kannustetaan rikkomaan muinaismuistolakia. Vaikuttaa ehkä pikkujutulta, mutta ei ole sitä. Sarjaa katsova nuoriso on luultavasti yhtä epätietoisia muinaismuistolaista kuin suurin osa kansalaisista. Toivon että kukaan nuori ei saa sarjasta inspiraatiota lähteä reijittämään arkeologisia kohteita tai tuhoamaan suojeltuja röykkiöitä. Kohtaus on tietysti lavastettu ja nuoret ratkovat vain heille annettuja tehtäviä, mutta tehtävien suunnittelijat olisivat voineet miettiä kahteen kertaan.

Ylellä olisi ollut hieno tilaisuus välittää oikeaa tietoa keskiajasta ja kulttuuriperinnöstä, mutta Heroes of the Baltic Sea näyttää valinneen helpon ja eettisesti arveluttavan tien Indiana Jonesin ja Vikings-sarjan hengessä. Odotan mielenkiinnolla, minkälaista keskustelua tämä sarja ja tammikuussa alkava Menneisyyden metsästäjät vielä herättävät.

 

Edit 28.12.2016: Ylen toiveesta kuvakaappaukset sarjasta on poistettu. Rapier-miekka on korjattu rapiirimiekaksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nyt meni kyllä halu katsoa tuota sarjaa. Alkuun kiinnosti, mutta arvostan menneisyyteen liittyvää tutkimusta ja esineistöä.

Toivottavasti lapset ja nuoret eivät ota sarjaa opikseen, vaan kokevat sen pelkkänä ajanvietteenä ja draamana.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Nuoret osaavat varmasti ottaa tämän puhtaan seikkailun kannalta, mutta ohjelma liikkuu kyllä aika epäilyttävillä vesillä.

Käyttäjän PekkaLinnainen kuva
Pekka Linnainen

Kautta aikojen Kolumbus on kuvattu nojaamassa ruoriin ja tiiraamassa kaukoputkeen, mutta tämä sarja tavoittelee jo lajimestaruutta. Sarja saattaisi kääntyä Ylen voitoksi, jos se liittäisi joka jaksoon kilpailun "Etsi viisi suurinta virhettä". Silloin koululaista palkitsisi oivaltaa, että Suomessa ei ole virolaista rantatörmää, jolta loppukoukuksi hypättiin. Olihan se harkittu virhe, olihan?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hyvä ehdotus virheiden paljastaminen. Sellainenhan aina kiinnostaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Virheitä löytyy aina historiallisista sarjoista. Tässä ei ole edes tavoiteltu autenttisuutta.
Arkeologisen kaivauksen turmeleminen oli kyllä aika järkyttävä kohtaus.
Milloin ja miten 1400-luvulla ritariarvon saanut suku tuli aateliseksi?

Johannes Hissa

Eiköhän ritariarvon saanut suku tullut aateliseksi sitten kun se introdusoitiin eli merkittiin maansa ritarihuoneeseen. Moni rälssisuku ehti kyllä kuolla ennen kuin Ruotsin ritarihuone perustettiin vuonna 1625. Ruotsin armeijassa oli kylläkin paljon baltiansaksalaisia aatelisia, joista osa introdusoitiin aikanaan myöskin Ruotsin ritarihuoneeseen ja osa heistä on introdusoitu myös myöhemmin Suomen ritarihuoneeseen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eipä näytä olevan ihan oikeaa tietoa ritarihuoneesta. Veroja maksavia talonpoikia houkuteltiin varustamaan täysin aseistettu ratsumies, ja tätä kutsuttiin ratsupalveluksen suorittamiseksi. Korvaukseksi talonpoika vapautettiin veroista ja hänestä tuli rälssimies, sittemmin aatelismies. Asiantila muodollistettiin Alsnön asetuksella 1279.

Verovapaus sinänsä oli aluksi pelkästään henkilökohtainen eikä siis periytynyt automaattisesti. Vasta 1500-luvulla arvo periytyi.

Jo Arbogan valtionpäivistä lähtien 1435 aatelisto lukeutui yhdeksi neljästä vallitsevaan sääty-yhteiskuntaan kuuluvista säädyistä, joihin kuuluivat aatelisto, papisto, porvaristo (kaupunkilaisväestö, enimmäkseen käsityöläisiä, kauppiaita ja alempia virkamiehiä) sekä talonpojat (maaseutuväestö eli maata omistavat talonpojat).

Tämä pitänee paikkansa.
http://www.riddarhuset.fi/suomeksi/suomen_aatelist...

Blåfield on suomen vanhin aatelissuku vuodelta 1476. Margareta sinulla varmasti on tähän jotain lisättävää.

http://www.blåfield.fi

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Hyvä täsmennys.
Esi-isäni oli mylläri, jota lyötiin ritariksi 1476, kuulemma Turun linnassa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #15

Aavistin jotain sen tapaista käyneen. Luitko Anto Leikolan puheen. Esiintyi Ritarihuoneella pidetyssä Blåfield suvun juhlatilaisuudessa.

Johannes Hissa Vastaus kommenttiin #12

Kysymys oli aatelisista, joka tuli terminä Ruotsissa käyttöön vasta 1500-luvulla eli sitä ennen puhuttii rälssistä, joten 1400-luvulla ei pitäisi vielä puhua aatelisista. Blåfield merkittiin Ruotsin ritarihuoneen vasta vuonna 1638 vaikka saikin rälssivapauden jo vuonna 1476. Kaikkia rällsioikeuden saaneita ei siis ole merkitty ritarihuoneeseen eli ne ehtivät sammua ennen sen perustamista. Tätä ennen ritareiksi lyötiin mm. Niilo Olavinpoika Tyrvännön Suontaan kartanosta 1396 eli hän sai mm. verovapauden ratsupalvelusta vastaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #20

Mitä ne aatelisäätyyn kuuluvat sitten olivat 1400-luvulla?

Johannes Hissa Vastaus kommenttiin #21

1400-luvulla Ruotsissa aatelin sijasta pitäisi sanoa rälssi. Vapaamies (ruots. frälsemän) asema perityi kunhan pystyi suorittamaan ratsupalveluksen eli käytännössä varustamaan ratsukon sotaan. Aateli-nimitys on saksalaista perua ja se tuli käyttöön Ruotsissa vasta 1500-luvun aikana ja samaan aikaan rälssioikeus muuttui perinnölliseksi eli se irroitettiin ratsupalveluksesta. Kreivin ja vapaaherran aatelisarvot otettiin Ruotsissa käyttöön 1561. Jos puhutaan 1400-luvulla aatelisista niin itse yhdistäisin heidät Balttiassakin toimineeseen saksalaiseen ritarikuntaan.

Johannes Hissa Vastaus kommenttiin #12

Rälssimiestä alettiin kutsumaan vasta 1500-luvulla aatelismieheksi eli samoihin aikoihin kun rälssioikeudesta tuli periytyvä eli se ei enään ollut riippuvainen ratsupalveluksesta. Nyt on kyse siis 1400-luvusta eli silloin kyseessä oli rälssi, josta siis vasta 1500-luvun aikana muodostui nykyinen aateli yhdessä vasta vuonna 1561 käyttöönotettujen kreivin ja vapaaherran aatelisarvojen kanssa. Ruotsin ritarihuone perustettiin siis vasta vuonna 1626. Kysehän oli siitä, että sarjassa käytetään termejä, jotka eivät olleet käytössä vielä 1400-luvulla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #25

Minä kysyin mitä nämä 1400-luvulla valtiopäivillä aatelissäätyä edustaneet olivat?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #26

Varsinaisia valtiopäiviäkään ei ollut vielä 1400-luvulla. Ritarit, asemiehet ja rälssimiehet kävivät kuka missäkin kokouksissa päättämässä asioista; ritarit edustivat rälssiään jopa valtaneuvostossa.

On aikea vaikea sisäistää, millaista vallankäyttö oli ennen Vaasojen aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Herrainpäivät
https://sv.wikipedia.org/wiki/Herredag

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Lisäkulunki olisi ollut minimaalinen, jos olisi käsikirjoitusvaiheessa konsultoitu asiantuntijaa tai paria. Ja sillä, että detaljit ym. ovat kunnossa olisi voinut sitten kehuskella sarjan ennakkohypetyksessä ja lanseerauksessa. Mutta ei.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyseessä on mielikuvitustarina.

Mikko Toivonen

Kuulostaa ihan siltä kuin puhdas fiktio ja viihdetuote otettaisiin joillain tahoilla ilman ymmärrystä viihteestä ja jopa historian (mistä kukaan ei voi olla täysin varma miten se oikein meni, ei edes Amerikan löytymisestä kun sen on saattanut ennen Kolumbusta löytää turkkilainen amiraali Pri Reis ja muutamat viikingit, Borneon iboista puhumattakaan,)

Minuakin toisinaan harmittaa nähdessäni viihteessä toimittavan niin miten ihminen ei todellisuudessa koskaan toimisi, mutta en nouse siitä barrikadeilly mylvinmään, rikos, rikos.

Jos tuotannossa todella pengottiin jotain vanhaa mäkinuotiota niin siitäkin selvitään polttamalla tilalle uusi nuotio jolloin samaa hilltä on taas samalla paikalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eihän tuotanossa tietenkään turmeltu oikeata arkeologista kaivausta ja kiviröykkiö oli vartavasten kasattu kuvauksia varten.

Erkki Heikkinen

Kyseessä lienee viihdeohjelma? Dokumentteja hakevan on syytä katsoa dokumentteja. Löysätään vähän pipoa ja annetaan viihteen tekijöille noita taiteellisia vapauksia :-)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

En nyt pääse muokkaamaan edellistä kommenttiani, olisin täydentänyt sitä tällä: Lopputeksteissä lukee "keskiaika-asiantuntija Georg Haggrén/Helsingin Yliopisto"

Että sikäli.
....
PS. Blogisti tai kukaan kommentoijista tuskin on luullut, että jotain oikeita muinaisjäännöksiä olisi tärvelty, hassu luulo.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Kuten Reima Välimäki totesi toisessa keskustelussa, on eri asia, onko asiantuntija alusta asti mukana suunnittelemassa sarjaa, vai kysytäänkö tältä detaljeja tuotannon loppuvaiheessa. En tiedä miten paljon Haggrénia on sarjaan konsultoitu, mutta rohkenisin väittää että annettu konsultointi ei näy kovin vahvasti lopputuloksessa.

Muokkasin blogitekstiä niin, ettei kukaan vahingossakaan käsittäisi että siinä nyt oikeasti oltaisiin tuhottu muinaisjäännös. Tehtävät ovat tietenkin lavastettuja, mutta tehtävien suunnittelijat antavat aika harkitsemattoman kuvan siitä, miten kulttuuriperintöä on sopivaa käsitellä.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Tv-tuotanto ja -jakelu vain tässä taistelevat elintilastaan mediamarkkinoilla mm. pelejä vastaan.

Sovittaisiinko, että nuorille sopivia virikkeitä historiasta kiinnostumiseen vaikka muutamalla feelullakin, ja aikuisille sekä vaativammille nuorille laadukkaita dokumentteja.

Käyttäjän PekkaLinnainen kuva
Pekka Linnainen

Muinaisjäännöksen hajotus ja hyppy rantajyrkänteeltä on kuvattu Pakrinniemellä, lähellä Viron Paldiskia. Cliffhangeriksi rakennettu loppukohtaus herättää virolaisissa hilpeyttä. Kuuluisan luontokohteen siirto on kuin Punkaharjun sattuminen Saarenmaalle - dramatiikan syistä, kuten asia pyhitettäneen. Tässä ilmakuvaa "Suomen rannikolta": https://youtu.be/DUlykvS-MbE

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jos kyseessä olisi Kiviset ja Soraset -tyyppinen viihdeohjelma, asian voisi ottaa huumorina. Mutta:

"Takila huomauttaa, että esimerkiksi sarjan kuvauspaikat on mietitty hartaasti ja sarjaan saatiin kuukausien työn seurauksena myös aito replika keskiaikaisesta koggi-tyyppisestä aluksesta."

Ja tämän jälkeenkö ei sitten ole mitään merkitystä sillä, että 1400-luvulla käytetään 1500-luvun miekkaa, 1600-luvun kaukoputkea ja 1700-luvun ruoria?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kaikissa historiallista aikakautta esittävissä ohjelmissä vilisee vastaavanlaisia virheitä; esim. äsken esitetyssä australialaisessa "Takaisin kotiin sarjassa morsianta meikattiin nykyaikaisella kierreharjamaskaralla.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Onhan se jotenkin huvittavaa että faktaa ja fiktiota sikinsokin. Joissain kohdin sarjan tekijät tehneet kuuleman mukaan paljon työtä saavuttaakseen autenttisuutta ja toisessa kohdin sitten silkkaa satua. Miten nuori katsoja voi arvioida mikä jäljittelee todella ollutta ja missä oiottu ja mikä silkkaa viihdettä.
Ehkä sarjan esittelyssä olisi voitu paremmin avata mistä on kysymys.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eiväthän nuoret katsojat pysty arvioimaan mikä on totta ja mikä tarua, toki harvoja poikkeuksia ehkä löytyy. Tuli mieleen vain tuo historian neromme Matti Klinge.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kyse ei ole tiedotusongelmasta vaan sarjan tekijöiden sivistymättömyydestä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Silmiinpistävää, että historioitsijatkin ovat alkaneet tuskastella samojen aiheiden kanssa, joista fyysikot ja tähtitieteilijät ovat repineet hiuksensa jo vuosikymmeniä scifi-elokuvien ja TV-sarjojen myötä.

Räjähdysäänet avaruudessa on tietenkin klassikkomoka. Lisäksi kannattaisi vaikkapa alkaa tarkkailla, kuinka usein avaruusalukset näytetään kiihdyttämässä moottoreillaan ja useinko jarruttamassa, ja miten alukset kaartavat avaruudessa ilman erillisiä ohjausmoottoreita. Kyllä, joissain elokuvissa tällaiset yksityiskohdat on tehty oikein, mutta aika harvoin.

Eipä silti, itsekin kyllä arvostan sitä, että elokuvantekijät jaksavat tehdä tieteensä. Joskus ohjaajat menevät aivan naurettavan pitkälle lavastuksen yksityiskohdissa, kuten että jos elokuvassa on lääkäri, tämän laukussa täytyy olla oikeahkonlainen setti tavaroita, jotta sen kantamisesta muodostuva vaikutelma olisi aidon näköinen.

Turussa taitaisi kyllä riittää historioitsijoille tekemistä Turun keskiaikapäivienkin lavastuksissa. Vieläkö niiden vartijoiden haarniskat ovat kankaaseen metallimaalilla maalattuja?

Itse ostin keskiaikapäiviltä joskus keramiikkapullon, jonka korkki on tehty korkista. Korkkipuita ei kuitenkaan kasva Suomessa. Sinällään korkkia käytettiin jo antiikin aikana, mutta keskiajalla sitä ei ilmeisesti käytetty (käytettiin kangasta, nahkaa, puutappeja ja vahaa) ja se yleistyi uudelleen vasta 1600-luvun jälkeen, koska se sopi erityisesti lasipullojen tiivisteeksi. Aivan keskiaikaisesta jäljitelmästä ei siten luultavasti voida puhua vaan korkkikorkitkin ovat anakronismi. Auta armias jos tuossa TV-sarjassa käytetään pulloissa korkkikorkkeja!

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Todellakin #firstworldproblems, fiktiotahan tuo. Ekokatastrofi-fiktioelokuvien virheille on minusta ihan viihteen vuoksi listattu luonnontieteiden kuten säätieteen ja fysiikan virheet ja perustelut miksi eivät voi pitää paikkansa. Ei niistä luonnontieteilijätkään varsinaisesti vedä herneitä nenuun ja vaadi oikaisua.

Yksi kestävimmistä kuvitelmista on, että robotit tai androidit toimisivat kuin Duracell-puput ilman mitään ulkoista käyttövoimaa, energian lähdettä. Se paljon peloteltu tekoälykin rauhoittuu kummasti kun töpseli vedetään seinästä.

Terminaattorilla taisi olla joku ydinvoima-polttokennoparisto mutta kai sekin tarvitsee vaihtaa aika ajoin.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Fiktiota tai ei, huomattavan monet muodostavat mielikuvansa menneisyydestä sarjoista ja elokuvista. "Virheetöntä" elokuvaa ei varmaan voi olla olemassakaan, eikä draamalle tietenkään voi asettaa dokumentarismin vaatimuksia. Minusta suurin ongelma onkin sarjan reality-osassa näytetty esimerkki muinaisjäännösten kohtelusta. Kyllä, ne ovat lavasteita ja kyllä, fiktiossa saa rikkoa lakia. Mutta realityn käsitteeseen liittyy myös, että se on jollakin tasolla "totta". Nuorille katsojille voi jäädä epäselväksi, mikä on lainvastaista ja mikä ei. Eivät aikuisetkaan liian hyvin tunne muinaismuistolakia.

Kulttuuriperinnön suojelu ei ole vain ensimmäisen maailman ongelma. Kulttuuriperintö on suurimmassa vaarassa juuri kehitysmaissa ja konfliktialueilla. Tavallaan olet kuitenkin oikeassa siinä, että vakailla teollisuusmailla on kehitysmaita suuremmat mahdollisuudet vaalia perintökohteita. Se on myös sivistysvaltion velvollisuus.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset