*

Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Suomen vanhin aarrelöytö

Kasvavan metallinilmaisinharrastuksen myötä viime vuosina on löytynyt useita aarrekätköjä. Esimerkiksi Turusta löytyi vuonna 2014 viikinkiaikainen rahakätkö. Samoin Hauholta löytyi viime vuonna kätkö viikinkiaikaisia hopearahoja ja Savonlinnasta löytyi huomattavan suuri 1600-luvun rahakätkö. Näitä ja muita löytöjä voi tutkia Rahakabinetti-blogista.

Rahakätköjä on Suomessakin tehty niin kauan kuin rahaa on liikkunut, eli nuoremmalta rautakaudelta eteenpäin. Vaikka moni kätkö vielä varmasti odottaa löytäjäänsä, on vanhoja kätköjä ehditty löytää monta jo ennen metallinilmaisinten aikaa. Kaikkein vanhin tieto Suomesta löytyneestä aarrekätköstä on keskiajalta, vuodelta 1429.

22. syyskuuta 1429 Turun piispa Maunu Tavast lähestyi Tallinnan (silloisen Räävelin) raatia, koska lohjalainen talonpoika oli paennut Tallinnaan löydettyään aarteen. Piispa kertoo aarteen olleen pohjalöytö (butnfyndh) eli löytyneen vedestä. Aarteen koostumuksesta Maunu kertoo vain, että se oli hopeasta lyötyjä kolikoita (som ær silff oc redha penniger).

Keskiajalla ei ollut olemassa muinaismuistolakia, mutta laki määräsi löytötavaroista. Jos omistajaa ei kuulunut vuoden sisään, löydöstä puolet päätyi kuninkaalle ja puolet löytäjälle. Talonpoika ei kuitenkaan kuuluttanut löydöstään, niin kuin laki olisi vaatinut. Raaseporin linnanherra Otto Pogwisch kuuli ja kiinnostui asiasta, minkä vuoksi löytäjä pakeni piispa Maunun luokse hakemaan neuvoa. Maunu kertoi ystävällisesti talonpojan oikeuksista, mutta kun talonpojan olisi pitänyt keskustella asiasta linnanherra Pogwischin kanssa, hän pakenikin Suomenlahden yli aarre mukanaan.

Raaseporin linna. Wikimedia Commons.

Ei ole tiedossa miten karkuteille lähteneen talonpojan tarina päättyi, mutta piispa Maunu pyysi Tallinnan raatia kehottamaan miestä palaamaan, jos ei muusta syystä, niin siksi ettei hänen isiensä tila jäisi autioksi.

Lähteet:

FMU 1918

Suhonen, Veli-Pekka 2006: Muinaismuistolain alkujuurilla - Vuoden 1429 suuri pohjalöytötapaus. Muinaistutkija 3/2006, s. 57-59.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Laitoin jutun jakoon Facebookin Lohjalaiset-ryhmään. Katsotaan, onko kukaan kuullut enempää tämän Tallinnaan livahtaneen talonpojan liikkeistä:)

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Sepä hauskaa! Voi kyllä olla vaikeaa jäljittää 1400-luvun lohjalaista, josta ei tiedetä edes nimeä... mutta toivottavasti löytyy jokin yllättävä perimätieto. :)

T Piepponen

Muinaismuistolakia olisi kolikoiden osalta muutettava. Muiden artefaktien osalta se voisi pysyä samana.
Jopa tuo kuninkaan aikainen sääntö oli järkevämpi kuin nykyinen laki, joka vaatii jopa homeisimpien örejen lähetettämistä rahakammioon. Mitään järkeä siinä ei ole, sillä museo ei tee asian eteen työtä edes eleen vertaa - etsijät tekevät. Toinen asia on, että ei ole mitään mieltä lähetellä jotain 1/5 örejä museolle, sillä niissä ei ole mitään historiallisesti ihmeellistä.

"Finders keepers" toimii jossain ja se toimisi myös täällä.

Numismaatikko on mielestäni kolikoiden paras säilyttäjä.

Niin ja tosiaan...kyllä niitä löytyy..kolikkokätköjäkin. Kohta se taas alkaa "huispaus"kausi.

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Olen osittain samaa mieltä. Ei ole mitään tolkkua lähettää jokaista vanhaa kolikkoa Rahakammioon tai kenellekään muulle viranomaiselle. Vaikka laki edellyttääkin tätä toistaiseksi, niin Rahakammion kanta on, että he haluavat jokaisen muinaismuistolain tarkoittaman yli 100-vuotiaan rahan löytötiedot, eivät itse rahaa. Tässä on jo enemmän järkeä, koska rahojen levintä paljastaa paljon menneisyyden rahataloudesta. Toivoisin, että kaikki kolikoita onkivat muistaisivat myös ilmoittaa löytönsä, koska muuten tärkeää tietoa joutuu hukkaan.

Arkeologiassa isolla datalla voi tehdä isoa tutkimusta. Ehkä tulevaisuudessa halutaan selvittää 1/5 äyrien levinnästä asioita, joita nykyään ei edes tajuta kysyä, ja silloin on ihan kiva, jos löytötiedot ovat olemassa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itse löysin aikoinaan pienenä lattian alta vanhoja keräilykortteja ja arabialaisia kolikoita. Ajattelin että ovat senverran uusia ettei sellaisesta kannata tehdä ilmoitusta mihinkään virastoon. Mutta jos ne jostain kertoo niin sota-aikaan on Suomesta tehty ulkomaanmatkaja vaikka elintarvikkeita on jo säädelty.

Käyttäjän Kehva kuva
Esa Aaltonen

Tapasin joku vuosi sitten Kanadalaisen numismaatikon, joka oli tullut varta vasten tutustumaan Kansallismuseon "suomalaisiin" rahoihin keskiajalta. Pettyneenä hän totesi matkansa turhaksi ja kommentoi, että hänkin on nähnyt aiheesta laajempia yksityiskokoelmia kuin mitä Kansallismuseolla on -valitettavasti sanoisin sukujuuriltani suomalaisena :-(

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Suomessa keskiajalla lyödyt rahat ovat valitettavasti erittäin harvinaisia, ja niitä on löytynyt enemmän nykyisen Ruotsin puolelta kuin Suomen alueelta. Eeva Jonssonilla on aiheesta mielenkiintoinen ja kattava artikkeli SKAS 1-2/2015 -lehdessä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Mummoni sepitti usein että keskiajalla Ruotsin valtio ja katolinen kirkko putsasivat useita kertoja Suomen joka oli Ruotsin itäinen syrjäseutu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Museokokoelmat ovat netin kautta haettavissa. Löysin kolikot sanalla melkein 1700 kohdetta. Kannattaa tutustua. Hyvä monenlaisen museotiedon hakuun. https://museot.finna.fi/Search/

Käyttäjän mullanaltablogi kuva
Ilari Aalto

Finna on aivan upea työkalu, ja siitä tulee parempi kaiken aikaa kun museot digitoivat kokoelmiaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Löysinpä tästä aiheesta lisää tietoa, mutta en talonpojan nimeä." Lohjalaisen talonpojan kohtalosta ei valitettavasti ole säilynyt muita tietoja. Tallinnaan pakeneminen on sen sijaan ollut keskiajalla varsinainen Itämaan tapa. Epäilemättä itsepäisen ja ehken myös äkkirikastuneen talonpojan kanssa Tallinnassa ovat samoihin aikoihin piileskelleet ainakin Turun polttamista yrittänyt Herman Smit ja murhapolttoon syyllistynyt Hans Dalhusen. (FMU 1900-1902, 1910, 1915, 1920.) Hans Dalhusen oli jopa kehdannut lähettää Turun "lempeälle" Maunu- piispalle sotakirjeen, jossa hän julisti Suomen kirkkoa vastaan yksityissodan.

Ettei asiasta jäisi täysin väärää kuvaa, on syytä muistaa "pakoliikenteen" olleen kaksisuuntaista. Myös Liivinmaalla rikoksia tehneet ovat silloin tällöin karanneet ryöstösaaliinsa kanssa Ruotsin valtakunnan puolelle. Otto Pogwisch esimerkiksi palautti vuoden 1434 heinäkuussa Raaseporin lääniin tuodut tallinnalaiselta tytöltä varastetut vaat- teet (FMU 2103). Kiinnisaatuja varkaita ei ole kohdeltu keskiajan Suomessa erityisen helläkätisesti. Tarton pyhäin- hengen kirkkoon vuonna 1408 murtautunut "roisto" oli otettu kiinni Raaseporissa - kukaties kaupungissa - ja mes- tattu saman tien (FMU 1278). "

http://www.sarks.fi/mt/pdf/2006_3.pdf sivulla 58

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset