Mullan alta Arkeologin tarinoita maan povesta jo vuodesta 2009

Keskiajan Turku 1: Kirkkokortteli

Tervetuloa keskiajan Turkuun!

Oletko koskaan miettinyt, miltä vanhat kaupunkimme ovat näyttäneet vuosisatoja sitten? Juuri mitään näistä vanhimmista vaiheista ei ole näkyvissä maan pinnalle. Turussa, Ulvilassa, Porvoossa, Raumalla, Naantalissa ja nykyään rajantakaisessa Viipurissa kirkot ja linnat ovat pitkälti ainoat vielä näkyvät keskiajan rakenteet. Keskiaika ei ole kuitenkaan kadonnut, se piilee pinnan alla ja kaupunkien hiljaisessa muistissa.

Aurajokirantaa keskiajan Turun alueella. Ilari Aalto.

Kirjoitan paraikaa ensi keväänä ilmestyvää esikoistietokirjaani Matkaopas keskiajan Suomeen. Kirjan tarkoitus on johdattaa lukija vuoden 1400 Suomeen. Koska matka on todellisuudessa melko haastava toteuttaa, ajattelin blogata edelleen saavutettavissa olevista keskiaikaisista kohteista. Suurimmasta osasta niistä ei juuri mitään maan pinnalle näy, mutta paikan historian tietämällä avautuu mahdollisuus sen ymmärtämiseen. Fiilistelen itse päivittäin keskiajan Turkua, jonka keskellä saan asua ja kävellä. Vaikka keskiaika on nuorempien rakennusten ja betonin alla, on se silti läsnä.

Ennen kuin hypätään metsästämään keskiajan Turkua nykykaupungikuvasta, on katsaus keskiajan kaupungin rakenteeseen ja syntyyn paikallaan.

Turku on siis Suomen vanhin kaupunki, joka perustettiin noin vuonna 1300. Ennen tätä paikalla oli vain peltoa ja joitakin yksittäisiä maatiloja. Kaupunki rakennettiin selvän suunnitelman mukaan: se rakennettiin kahden puolen Aurajokea eurooppalaiseen tapaan neljään kortteliin (quarter - neljäsosa) jaettuna. Sitä halkoivat kapeat kadut ja kujat, joista tärkeimmät olivat Kirkkokatu ja Luostarin jokikatu. Kaupungissa kohtasivat myös keskiajan Suomen kaksi valtatietä, Hämeen härkätie ja Suuri rantatie eli Kuninkaantie.

Keskiajan Turku maamerkkeineen nykykartalle sijoitettuna. Panu Savolainen,
Katoavaisuuden museoiminen.

Kaupungin korttelit olivat Kirkkokortteli, Mätäjärven kortteli, Luostarikortteli ja joen toisella puolella Aninkaisten kortteli. Hämeen härkätie toimi Kirkkokorttelin ja Mätäjärven korttelin rajana. Luostarikorttelin ja Kirkkokorttelin erotti toisistaan puolestaan Krooppi, Mätäjärvestä Aurajokeen virrannut katettu puro.

Matkamme alkaa luontevasti pääkallon paikalta Kirkkokorttelista. Aikaisemman uskomuksen mukaan täällä olisi sijainnut saksalaiskauppiaiden muodostama asutus, jonka ympärille Turku olisi kasvanut. Uuden tiedon valossa Turku on perustettu kertaheitolla entiselle peltomaalle, ja sekä Kirkkokortteli että Luostarikortteli ovat saaneet alkunsa yhtä aikaa. Tämä on tapahtunut 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa, ja uuden Unikankareen mäelle pystytetyn tuomiokirkon vihkiminen vuonna 1300 on varsinainen sinetti kaupungin synnylle.

Kirkkokortteli oli keskiajalla kaupungin ja koko Suomen kattaneen Turun hiippakunnan henkinen keskus. Tuomiokirkko hallitsi kaupunkikuvaa, ja sen kellot kaupungin äänimaisemaa. Kirkkokortteliin pystytettiin 1400-luvun kuluessa useita kivitaloja, jotka toimivat muun muassa pappien asuntoina, mutta myös kauppapuoteina. Korttelissa asui porvareitakin. Nyt paikalla on avara tuomiokirkkotori ja puistoja, mutta keskiajalla kortteli oli tiheänään tontteja, joiden välissä kulki kapeita kujia. Tärkein katu oli kirkolta Suurtorille johtanut Kirkkokatu, joka oli usein kirkollisten kulkueiden näyttämönä.

Postikorteista ja radion keskipäivän lyönneistä tuttu
kirkko. Ilari Aalto.

Tuomiokirkkoa on varmaan turha esitellä enempää senkin puolesta, että bloggaus venyisi mahdottoman pituiseksi. Katsotaan kuitenkin muutama mielenkiintoinen keskiaikainen elementti.

Aloitetaan kirkon lähestyminen ulkopuolelta. Keskiajalla kirkkomaata ympäröi korkea muuri. Piispa Konrad Bitz muutti muurin 1460-luvulla massiiviseksi puolustusrakenteeksi. Se oli korkeimmillaan nelimetrinen ja paksuuttakin sillä oli kaksi metriä. Muurissa oli kuusi porttia, joista tärkeimmät avautuivat Kirkkokadulle ja kirkon eteläpuolelle. Muurissa oli myös kiinni useita rakennuksia, kuten katedraalikoulu ja kapitulitalo.

Suurin piirtein kouluna toimineen Pyhän Laurentiuksen prebendatalon paikkeilla on asiasta kertova isänmaallinen muistolaatta:


Ympärysmuuri purettiin pääosin vuoden 1827 palon jälkeen, ja sen paikalla kulkee nykyään rautaketjuaita. Pieni pätkä muuria on kuitenkin nähtävissä kirkon itäpuolella:

Tuomiokirkon keskiaikaista ympärysmuuria. Ilari Aalto.

Muuria ihailtuamme siirrymme kirkkomaalle. Kirkko on rakennettu lukuisissa vaiheissa, mutta nykyisen asunsa se sai pitkälti 1400-luvun lopulla. Yksi iso muutos vuoden 1827 Turun palon jälkeen oli kuitenkin uuden pääoven avaaminen tornin länsiseinään. Keskiajalla kirkon pääovi oli etelän puolella. Nyt sen vieressä seisoo Mikael Agricolan patsas:


Tuomiokirkon keskiaikainen pääovi. Ilari Aalto.

Keskiajalla täällä ei olisi ollut puun puuta, mutta hautausmaa olisi ollut täynnä pieniä hautaristejä. Juuri kirkon eteläsivu oli suosituinta (ja kalleinta) hauta-aluetta.

Ennen uskonpuhdistusta kirkon rakentaminen jäi "kesken": runkoa ei ehditty täysin ympäröidä sivukappeleilla. Nyt kirkon vanhempaa ulkoseinää voi nähdä tällaisessa rakentamatta jääneessä kohdassa Kaikkien Pyhien kappelin ja Kankaisten kuorin välissä. Huomaa seinän kaunis mustilla tiilillä tehty siksak-kuvio:

Tuomiokirkon vanhempaa ulkoseinää 1400-luvulta.
Ilari Aalto.

Ennen kuin jätämme tuomiokirkon, vilkaistaan vielä pohjoispuolen sisäänkäyntiä. Se on ainoa, jossa on säilynyt keskiaikainen kalkkikivinen ovikaari, tallinnalaista kalkkikiveä. Tämä oli mahdollisesti keskiajalla naisten sisäänkäynti. Oven yläpuolella on myöhemmissä uudistuksissa osittain peittoon jäänyt ulkosaarnatuoli, jollaiset ovat suomalainen erikoisuus. Siitä on saatettu esimerkiksi suurten juhlapyhien aikaan saarnata kirkkomaalle kerääntyneelle yleisölle. Saarnatuolin päällä on vielä siro ruusuikkuna.

Keskiaikainen oviaukko ja ulkosaarnatuoli. Ilari Aalto.

Katsotaan hetkeksi vielä kirkon ympärille. Tuomiokirkon takana kaupungista nähden sijaitsi kivestä muurattu näyttävä piispantalo, jonka rakennutti itse piispa Maunu Tavast (k. 1452). Jossakin näillä main asui 1300-luvun alkupuolella myös katedraalikoulun ensimmäinen tunnettu koulumestari Henrik Tempil. Tältä piispantalon paikka näyttää nykyään:

Tässä sijaitsi 1400-luvulla piispantalo. Ilari Aalto.

Vielä viimeinen kohde Kirkkokorttelissa on jokirannassa, nykyisessä Tuomiokirkkopuistossa. Tämä oli keskiajalla Turun suurimpia tontteja, ja kuului ehkä jo 1300-luvulla tuomiorovastille. Keskiajalla monet piispat olivat aiemmin palvelleet tuomiorovastina. Nykyään puistossa voi nähdä hippejä, mutta komuunielämä taidettiin jo keskiajalla paikalla sijainneessa pappiskommuunissa, tuomiokirkon pappien yhteisissä tiloissa. Tuomiorovastin tontin lähellä on mainittu 1400-luvulla olleen myös kivisauna.

Tuomiorovastin tontti, nykyistä Tuomiokirkkopuistoa. Ilari Aalto.

Nyt jätämme kirkkokorttelin taaksemme ja käymme kurkkaamassa, mitä Mätäjärven korttelista näkyy nyky-Turun katukuvassa... Pysy mukana!

Jatka matkaa Mätäjärven kortteliin
Korjattu 19.8.: Raumalla ollaan tietysti Raumalla eikä Raumassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset